Tekoäly on kaikkien agendalla tavalla tai toisella. Uusi teknologia aiheuttaa epäilyä, vastustusta tai suurta innostusta AI:n hyödyistä sekä sen käyttökokemuksen tuloksista. Sen puolesta tai vastaan. Kuulen välillä kysyttävän, että teitkö tekoälyllä? Kysymyksen taustalla voi olla vähättelyä ikään kuin se tekisi työstä vähempiarvoista tai ”liian helpolla päästy”. Tekoäly on tullut jäädäkseen, emmekä koskaan palaa aikaan missä tekoälyä ei ole. Vauhti vaan kiihtyy ja uudenlaista osaamista tarvitaan sekä AI tulee vaikuttamaan eri työmuotoihin ja aloihin. Vastakkain asettelun aika pitäisi olla ohi. Esimerkiksi tekoälyllä tehty luova tai analyyttinen työ, ei poista tarvetta ajattelulta, substanssiosaamiselta, datalta, mielikuvitukselta, tunteilta ja kriittistä ajattelua yms. AI tulee rikastamaan elämää laajemmassa kuvassa sekä AI:n hyödyntäminen eri työkaluilla on vähän sama kuin mikä tahansa muu työkalu muiden joukossa, jota pitää osata käyttää.
Ymmärrän epäilijöitä ja vastustajia. Vastausta voi lähteä hakemaan myös historiasta, joten otetaampa pieni historiakatsaus sekä pohditaan ihmisen perusolemista muutoksien murrosvaiheissa. Teollinen vallankumous 1700–1800-lukujen taitteessa merkitsi siirtymistä käsityöläisyydestä ja maataloustyöstä koneistettuun massatuotantoon. Höyrykone, kutomakoneet ja muut teknologiset innovaatiot toivat tehokkuutta tuotantoon, mutta samalla ne mullistivat perinteisiä työnteon tapoja. Luddiitit pelästyivät työpaikan menettämisestä, yhteisöllisyyden heikkenemisestä, sekä epäluottamus uuteen teknologiaan ajoi heitä taistelemaan teollistumista vastaan. Teollistuminen jatkui kiihtymistään ja ihminen on aina pyrkinyt tekemään työnsä mahdollisimman helpoksi ja tehokkaaksi. Tämä on osa evoluutiomme perusperiaatteita. Jokainen teknologinen innovaatio, kivikirveestä höyrykoneeseen ja robotiikkaan, on ollut vastaus tarpeeseen vähentää fyysistä rasitusta, säästää aikaa tai lisätä tuottavuutta.
Jokainen aikakausi on perustunut ihmisen luontaiseen pyrkimykseen tehdä työstä helpompaa ja tuottavampaa. Teknologinen kehitys on tuonut mukanaan merkittäviä hyötyjä, mutta samalla myös haasteita, kuten epävarmuutta, sosiaalisia jännitteitä ja uuden osaamisen tarpeita. Muutosten nopeus on kiihtynyt neljännen teollisen vallankumouksen aikana, mikä tekee jatkuvasta oppimisesta ja sopeutumisesta kriittisiä taitoja nykyajan työelämässä.
Työhön liittyy vahva identiteetti ja arvontunne, ns. perinteinen työ oli osa yksilön ja yhteisön identiteettiä, jota se toki on edelleen. Työn arvostuksessa on pitkään ollut nähtävissä jako fyysisen työn ja tietotyön välillä, mikä heijastaa sekä historiallisia että kulttuurisia käsityksiä työn arvosta. Fyysistä työtä on usein pidetty ”oikeana” työnä, koska se on konkreettista, näkyvää ja välittömästi koettavaa. Monesti tietotyöläsien kuplassa kuulee sanottavan, että ”menen niihin oikeisiin töihin” kun on menossa vaikka rakentamaan jotain. Historiallisesti fyysinen työ on ollut perustana yhteiskuntien toiminnalle ja toimeliaisuudelle. Fyysinen työ symboloi usein periksiantamattomuutta ja ahkeruutta, mikä vahvisti sen arvostusta yhteiskunnassa.
Maailman toiminta ja kehitys edellyttävät molempien työn muotojen synergistä yhdistämistä. Fyysinen ja tietotyö eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan. Teollistumisen muutos on tuonut mukanaan tilanteen, jossa monet fyysiset työt ovat automatisoituneet, ja tietotyön osuus kasvaa jatkuvasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että fyysiset työt tuskin katoavat koskaan.
Itse tekoälyn käyttäjänä ja innokkaana AI:n opiskelijana voin todeta, että ilman sitä en kovin hyvin enää pärjäisi. AI:sta on tullut hyvin keskeinen henkilökohtainen sparraajani ja väsymätön apulainen. Minulle tekoäly tarkoittaa tällä hetkellä ChatGPT:n kaltaisia ratkaisuja, joita hyödynnän ideoinnissa, erilaisissa määrittelyissä, näkökulmien avartamisessa, analytiikassa, koodaamisessa, tutkijan ominaisuudessa, konseptien kehittämisessä, kirjoittamisessa, kuvien tekemisessä jne.. Videoiden, kuvan ja äänen kanssa pitäisi vielä opetella enemmän. AI:n osa-alueilla tapahtuu paljon, joten pidetään utelias mieli. Tekoälyn avulla tehdyt asiat liittyivätpä ne mihin tahansa hyvään tarkoittavaan asiaan, ei poista sen arvoa autentisuudesta, luovuudeesta tai tehokkuudessa, yms.
Työn arvostuksen jakautuminen ei ole vain tekninen tai taloudellinen kysymys, vaan myös kulttuurinen ja psykologinen. Työ on edelleen merkittävä osa yksilön identiteettiä. Työn väheksyminen voi heikentää motivaatiota ja ammatillista ylpeyttä. Jokainen työn muoto, niin fyysinen kuin henkinen (tietotyö), on osa suurempaa kokonaisuutta, joka pitää yhteiskunnan käynnissä.
Fyysinen- ja tietotyö muodostavat yhdessä dynaamisen kokonaisuuden, jossa kummankin työn muodon panos on yhtä tärkeä. Sen sijaan, että vastakkainasettelua ylläpidetään, tulisi keskittyä niiden välisen synergian hyödyntämiseen. Kuten historia osoittaa, teollistumisen eri vaiheet ovat olleet sidoksissa työn luonteen muutokseen, mutta perustarve ihmisen panokselle, oli se fyysistä tai tietoon pohjautuvaa – säilyy aina. Tulevaisuuden työelämässä on tärkeää arvostaa molempien työn muotojen erityispiirteitä ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki ammattialat koetaan merkityksellisinä.
