Elämme omituista aikaa Suomessa ja vähän kaikkialla. Uutisvirta rakentuu irtisanomisista, konkursseista, pikkiriikkisestä talouskasvusta, korkojen nousupaineista, inflaatiosta, velkaantumisesta, geopoliittisista kriiseistä ja epävarmuudesta, työttömyydestä, sopeuttamisesta jne… Luottamusmittarit heiluvat, investoinnit sahaa ja varovaisuus näkyy lähes kaikkialla päätöksenteossa.
Samaan aikaan todellisuus on ristiriitainen. Kaikilla yrityksillä ei mene huonosti. Osa tekee edelleen hyvää tulosta, kasvaa voimakkaasti ja osa investoi määrätietoisesti tulevaan. Ilmapiiri on raskaanlainen, mutta samalla on toivonpilkahduksia ilmassa. Talouden yleinen vire vaikuttaa ihmisten ajatteluun, kulutukseen, riskinottoon ja tulevaisuuden odotuksiin, vaikka oma tilanne ei olisi vielä merkittävästi heikentynyt.
Erityisen erikoiseksi tilanteen tekee se, että epävarmuudesta on tullut lähes jatkuva olotila. Juuri kun yhdestä kriisistä on alettu toipua, seuraava on jo näkyvissä. Pandemia, energiakriisi, sota Euroopassa, korkoympäristön muutos, toimitusketjujen häiriöt, geopoliittiset jännitteet ja teknologinen murros ovat kasautuneet lyhyelle aikavälille. Samalla työelämä, kulutuskäyttäytyminen ja yritysten toimintamallit muuttuvat nopeasti.
Jos joku, niin resilienssi ainakin kasvaa.
Suomessa tunnelmaa korostaa myös pidempään jatkunut nolla kasvu. Väestö- ja toimialarakenne, investointien varovaisuus, tuottavuushaasteet ja heikko kysyntä näkyvät monella toimialalla. Moni yritys toimii tilanteessa, jossa kustannukset ovat nousseet, mutta asiakkaiden ostovoima tai halukkuus investoida ei ole kasvanut samaa tahtia.
Myös rekrytoinneissa näkyy tietynlainen ristiriita. Puhutaan uudistumisesta, transformaatiosta ja kasvun hakemisesta, mutta käytännössä haetaan henkilöitä, jotka tuntevat nykyisen toimintamallin mahdollisimman hyvin, kuten on aina ennenkin tehty. Silloin helposti palkataan lisää samaa ajattelua, vaikka toimintaympäristö ympärillä muuttuu nopeasti. Toimialakokemus korostuu, mutta kyky haastaa vanhaa, rakentaa uutta ja nähdä liiketoimintaa eri näkökulmista jää usein sivuun. Businessluovuus ei kasva kuplassa.
Ehkä juuri tässä näkyy suomalaisen työelämän tämän hetken paradoksi. Muutoksen tarve tunnistetaan puheissa hyvin laajasti, mutta samaan aikaan rohkeus tehdä aidosti uudenlaisia valintoja on usein rajallista. Epävarmassa tilanteessa haetaan turvallisuutta, vaikka juuri silloin tarvittaisiin myös kykyä ajatella rohkeammin ja isommin kuin ennen.
Keskustelussa näkyy myös vahva jakautuminen. Osa korostaa optimismia ja uskoa tulevaan, osa näkee tilanteen lähes pysähtyneenä. Todellisuus lienee jossain näiden välissä. Suomessa ei eletä romahdusta, mutta ei myöskään vahvan kasvun aikaa perinteisillä aloilla. Tunnelma on enemmänkin varovainen, epävarma ja odottava.
Ehkä juuri siksi tämä aika tuntuu monesta poikkeukselliselta. Ei siksi, että kaikki olisi täysin huonosti, vaan siksi, että jatkuvuuden tunne on heikentynyt. Tulevaisuutta on entistä vaikeampi ennustaa kuin pitkään aikaan.
Kasvua ei synny samaa toistamalla kuin muutkin, vaan investoinneilla uudistavaan jalostusarvoa lisäävään toimintaan, missä ihmiset, prosessit, teknologia, data ja johtaminen ovat samassa pelissä kulkemassa yhteistä tavoitetta kohti. Rohkeasti kasvua kohden!
