Luovuus loppuu ennen kuin ehtii kunnolla edes alkaa. ”Luovuus ei kukoista yltäkylläisyydessä.” Kun resursseja on liikaa, ei ole tarvetta ponnistella, etsiä uusia ratkaisuja tai yksinkertaistaa monimutkaista. Rajat ja niukkuus pakottavat ajattelemaan eri tavoin, mikä saattaa johtaa myös erityyppisiin innovaatioihin. Monimutkaista voi suunnitella kuka tahansa, mutta aidosti vaikuttavan, kauniin, yksinkertaisen ja toimivan ratkaisun kehittäminen vaatii lateraalista ajattelua lineaarisen ajattelun lisäksi. Yksinkertaisen suunnittelu vaatii paljon taitoa ja kykyä rikkoa kaavoja ja nähdä ongelmat uudesta kulmasta ja rohkeuden poistaa prosesseista/tuotteista/palveluista turhia osia ja ominaisuuksia. Rationaalinen ja lineaarinen ajattelu ei näitä yksistään mahdollista.
Luovuus on organisaatioiden kriittinen kyvykkyys
Luovuus on yksi keskeisimmistä tulevaisuuden taidoista ja kyvyistä. Myös WEF Future Of Job report 2025 mainitaan näin. WEF:n raportin mukaan luova ajattelu on yksi nopeimmin kasvavista taidoista työmarkkinoilla. Se ei ole vain taiteilijoiden ja muotoilijoiden pelikenttä, vaan sen merkitys liiketoiminnassa ja kilpailuedun rakentamisessa on kriittinen. Miksi luovuus on tärkeä taito?
Organisaatiot, jotka eivät pysty uudistumaan, jäävät jälkeen. Luovuus on keskeinen kyky, joka erottaa markkinajohtajat niistä, jotka seuraavat muita. Perinteinen tehokkuuden maksimointi ei enää riitä – tarvitaan kykyä nähdä asioita uusista näkökulmista, kokeilla rohkeasti ja rakentaa jotain, mitä muut eivät ole vielä keksineet/uskaltaneet/ehtineet tekemään.
Luovuus on innovaation lähtökohta. Se ei tarkoita vain yksittäisiä oivalluksia, vaan prosessia, jossa yhdistellään olemassa olevia tietoja, taitoja ja näkökulmia uudella tavalla. Se voi johtaa joko radikaaleihin innovaatioihin (uuden markkinan luominen) tai inkrementaalisiin innovaatioihin (olemassa olevan parantaminen). Disruptiivinen innovaatio (markkinahäirikkö), mikä tuo markkinoille jotain mitä suuret tai vakiintuunet yritykset eivät pysty kokonsa vuoksi tuottamaan. Kaikki innovaation lajeja tarvitaan, koska ovat elintärkeitä kestävän kasvun ja uusiutumisen kannalta.
Luovat organisaatiot ovat oppivia organisaatioita. Ne eivät tyydy olemassa oleviin ratkaisuihin, vaan etsivät jatkuvasti parempia tapoja toimia. Luovuus mahdollistaa kulttuurin, jossa kokeileminen, epäonnistumiset ja iteratiivinen kehittäminen nähdään olennaisena osana kasvua. Tämä on avaintekijä, kun organisaatiot haluavat reagoida nopeasti muuttuviin markkinatilanteisiin.
Luovuus ei saisi olla irrallinen kyky, vaan se pitäisi kytkeytyä organisaatioiden kilpailukykyyn ja asiakasarvon tuottamiseen. Gary Hamelin kyvykkyyspyramidissa mainittu sana luovuus osoittaa, kuinka ihmisten kyvykkyyksiin panostaminen vaikuttaa organisaation kilpailuetuun. Luovuus ei siis ole sattumanvaraista ideointia, vaan se edellyttää systemaattista tukemista ja rakenteita, jotka mahdollistavat uusien ideoiden synnyttämisen ja jalostamisen liiketoiminnaksi. Ei toisteta vanhoja tapoja, vaan tutkitaan, ideoidaan, kypsytellään ja yhdistellään toisistaan poikkevia syy seuraussuhteita tai vaikkapa eri toimialojen ratkaisuja uudella tavalla.
Ei tyydytä aina vain kompromisseihin vaan etsitään mahdollisimman yksinkertaista, vähillä resursseilla ja uudenlaisilla lähestymistavoilla tuottaa jotain kaunista, mitkä tuottavat arvoa.
Organisaatiokulttuuri ratkaisee
Organisaatiotasolla luovuus lähtee ennen kaikkea kulttuurista. Psykologisesti turvallinen ja avoin ilmapiiri rohkaisee ihmisiä jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan radikaalejakin lähestymistapoja. Luovuuden pahin vihollinen ei ole ideoiden puute, vaan se, että ideat ovat irrallisia ratkaistavista ongelmista tai tavoitteista tai ihmisen liian kapeasta ajattelusta. Kiire mennä tekemään ilman ymmärrystä siitä, mitä ja miksi ideoidaan. Tämä tappaa luovuuden ennen kuin se ehtii kunnolla käynnistyä. Ambitiotaso organisaatioissa haastaa tätä. Mikäli halutaan tehdä niin kuin aina ennenkin on totuttu tekemään, niin luovuudella ei ole sijaa juurikaan.
Johtamisella on tässä kriittinen rooli. Mahdollistava johtajuus rakentuu neljästä peruspilarista:
- Inspiraatio – johtajat, jotka herättävät innostusta ja merkityksellisyyttä.
- Ajattelun haastaminen – rohkaisu kyseenalaistamaan vallitsevat normit.
- Yksilöllinen huomioiminen – jokaisen potentiaalin tukeminen, kehittäminen ja autonomian lisääminen.
- Tilaa ja aikaa – Kiiretöntä tilaa luoda luovasti, joten poista näennäiset tärkeät tehtävät luovuuden tieltä.
Kun nämä elementit yhdistyvät, syntyy ympäristöjä, joissa ihmiset voivat jopa ylittää itsensä ja osallistua aktiivisesti organisaation/tuotteiden/palveluiden kehittämiseen, luovalla tavalla.
Lateraalinen ajattelu – luovuuden avaruus
Lateraalinen ajattelu on Edward de Bonon kehittämä käsite, joka tarkoittaa epätavanomaista, epälineaarista ja kaavoja rikkovaa ajattelua. Se on vastakohta lineaariselle eli loogiselle, askel askeleelta etenevälle ajattelulle. Lateraalinen ajattelu pakottaa meidät katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja löytämään oivalluksia, joita perinteinen lineaarinen ajattelu ei synnytä.
Lineaarinen ajattelu perustuu faktoihin, analyysiin ja rationaalisuuteen. Se keskittyy yhden oikean ratkaisun löytämiseen noudattaen vakiintuneita sääntöjä ja ajattelumalleja, joissa looginen päättely ohjaa etenemistä. On tietenkin selvää, että lineaarista ajattelua tarvitaan, mutta tämän rinnalla kun saamme lisättyä luovuutta ja lateriaalista ajattelua on mahdollisuus luoda jotain ainutlaatuista. Lateraalinen ajattelu puolestaan murtaa kaavamaisia ajatusmalleja ja avaa uusia näkökulmia. Se synnyttää yllättäviä yhteyksiä ja oivalluksia hyödyntämällä assosiaatioita, metaforia ja ennakoimattomia yhdistelmiä, jotka eivät rajoitu perinteiseen loogiseen päättelyyn.
Luovuus ei ole vain hetkellinen inspiraation hetki, vaan taito, jota voi ja pitää kehittää. Jotta luovuus saadaan esiin, vaati se mielestäni organisaatioilta lateraalista ajattelua, minkä lopputulema kiteytyy joksikin merkitykselliseksi teokseksi, pieneksi tai suureksi oivallukseksi tai radikaaliksi innovaatioksi.Tämä vaatii mielestäni neljää keskeistä asiaa:
- Uteliaisuus ja ymmärrys – Luovuus lähtee ongelmien, tarpeiden ja tavoitteiden syvällisestä ymmärtämisestä. Ideointi ilman selkeää kehityshaastetta on tehotonta eikä johda mihinkään.
- Intohimo – Ilman paloa ja omistautumista ideat jäävät pinnallisiksi.
- Pitkäjänteisyys – Luovuus ei ole yksittäinen oivallus, vaan jatkuvaa kehitystyötä ja toistoa, joka tähtää ideaaliratkaisuun.
- Kyky haastaa ”normaalia” – Uudistuminen ei synny toistamalla vanhaa. Aidot innovaatiot syntyvät, kun uskalletaan kyseenalaistaa vallitsevat käytännöt ja ajattelutavat. Mitä jos… on tärkeä kysymys.
Luovuus ei ole sattumaa, joka tipahtaa jostain annettuna. Se on ajattelutapa, prosessi ja taito, joka voi synnyttää mullistavan innovaation – tai pienen, mutta merkityksellisen oivalluksen.
Kuva: Alice Dietrich on Unsplash
